Nykyinen tuotanto ylittää keruun yli 90%

Suomen ekosysteemit tuottavat valtavia määriä luonnonruokaa vuosittain. Maa tuottaa noin 500 miljoonaa kiloa luonnonmarjoja vuodessa metsissään, pelkän mustikan tuottaessa 208 miljoonaa kiloa ja puolukan 246 miljoonaa kiloa. Nykyinen keruumäärä kattaa vain 5-10% tästä rikkaudesta, mikä viittaa valtavaan hyödyntämättömään potentiaaliin.

Sienituotanto on vielä vaikuttavampaa - miljardi kiloa vuodessa, kun kaupallinen keruu kattaa alle 1% kokonaissadosta. Riistakanta tuottaa 7-10 miljoonaa kiloa lihaa vuosittain säännellyn metsästyksen kautta, hirvien osuuden ollessa yli 3,5 miljoonaa kiloa noin 32 000 kaadetusta eläimestä.

Samaan aikaan Suomen vedet tarjoavat 103-118 miljoonaa kiloa kalaa kestävästi korjattavaksi vuosittain, vaikka nykyinen kaupallinen kalastus nostaa vain 95 miljoonaa kiloa, pääasiassa Itämeren silakkaa ja kiloa merivedestä, kun makean veden resurssit jäävät merkittävästi vajaakäyttöön 22-35% kestävästä kapasiteetista.

Talven ravinto luo perustavanlaatuisen rajoittavan tekijän

Ympärivuotisen toimeentulon kriittinen rajoite ei ole ruoan kokonaissaatavuus, vaan pikemminkin tietyt ravintopuutokset Suomen pitkän talven aikana. D-vitamiinin puutos muodostuu ensisijaiseksi haasteeksi lokakuusta maaliskuuhun, kun auringonvalo ei riitä käynnistämään synteesiä.

Tuoreen C-vitamiinin lähteet katoavat käytännössä joulukuusta huhtikuuhun, luoden vaarallisen ravinnollisen aukon huolimatta runsaista säilytetyistä marjoista. Riistalihan vähärasvainen luonne, joka sisältää tyypillisesti alle 5% rasvaa verrattuna kotieläinten 25-30%:iin, luo energiatiheyden ongelman vaatien 40% enemmän kulutusta kalorintarpeen täyttämiseksi - kriittinen ongelma kun talven energiantarve kasvaa 10-20% kylmäaltistuksen vuoksi.

Alueellinen resurssien jakautuminen suosii hajautettua asutusta

Suomen 338 000 km²:n alue osoittaa dramaattista alueellista vaihtelua luonnonruoan tiheydessä. Lapin 123 000 km² tukee 200 000 poroa kestävällä 150 000 eläimen vuosittaisella korjuulla, kun taas lakkatuotanto keskittyy lähes yksinomaan pohjoisiin kosteikkoihin.

Paikalliset toimeentulostrategiat osoittautuvat tehokkaammiksi kuin keskitetty jakelu. Luonnonruokien kuljettaminen Suomen valtavien etäisyyksien yli vaatisi huomattavia energiapanostuksia, erityisesti talvella kun teiden kunto heikkenee.

Moderni konteksti paljastaa hyödyntämättömän täydentävän potentiaalin

Vaikka täydellinen toimeentulo luonnonruoasta tukisi suhteellisen pieniä väestöjä, Suomen luonnonvarat voisivat tarjota merkittävää täydentävää ravintoa miljoonille. Nykyinen korjuu vaikuttaa jo merkitsevästi ruokaturvaan - vuosittain korjattavat 7 miljoonaa kiloa riistalihaa tarjoaa huomattavaa proteiinia metsästäjätalouksille, kun taas 56% suomalaisista kerää marjoja vähintään seitsemän kertaa kesässä osoittaen laajalle levinnyttä sitoutumista luonnonruokiin.

Jos Suomi hyödyntäisi vain 30% kestävästä luonnonruoan kapasiteetista - selvästi ekologisten rajojen sisällä - tämä voisi tarjota 45-90 kg henkeä kohti vuodessa erittäin ravintorikasta ruokaa koko 5,5 miljoonan väestölle. Tämän tason täydennys parantaisi merkittävästi ruokaturvaa, vähentäisi maatalouspainetta, tukisi maaseututalouksia ja ylläpitäisi perinteistä ekologista tietämystä.